Hellurei ja hellät tunteet! Eilen oltiin Järvenpään Ratsastuskeskus Ainossa 1-tason kisoissa hyppäämässä pari luokkaa. Mukana minun ja Monan lisäksi oli meidän Fanni vuokraajansa kanssa. Hyppäsimme kaikkiaan kolmessa eri luokassa, mutta koska alussa oli paljon pikkuluokkia, niin saatiin rauhassa valmistautua lähtöön kotona. Mulla ei ole mitään sen kummempia rutiineja ennen kilpailuihin lähtöä. Ensin kamat kasaan ja kyytiin, sitten hevonen talliin, kunnollinen harjaus ja hännän selvittäminen, suojat jalkaan ja matkaan. Sellainen piirre Monasta on kerrottava, että vaikka se on aika kiltti kuljettaa, niin se kyllä jännittää sitä ihan hirveästi. Hoidan sen melkein aina sidottuna käytävälle, josta on suora näkymä pihalle siihen kohtaan, jossa yleensä lastataan hevoset kyytiin. Välillä Mona menee ihan täpinöihin vaikka olisin vaan menossa ratsastamaan, ja se näkee että pihalla liikkuu traileri, puhumattakaan jos siellä on traileri luukku auki. Koko tyyppi ryhdistäytyy silmän räpäyksessä, alkaa kakata käytävälle ja pöristä ja täristä. Siksi itse kun lähdemme reissuun, ajan trailerin mielummin nurkan taakse piiloon ja lastaamme sitten siinä tallitien vieressä, että saan rauhassa hoitaa hevosen eikä tarvitse kokoajan heilua lapion kanssa sen takajaloissa! 😃
Kuten sanoin niin Mona on aina vähän silleen jännän ääressä kun lähdetään reissuun. Tällä kertaa mukana oli vielä ylimääräistä huolenaihetta, kun mukaan tuli tosiaan Fanni vuokraajansa ratsuna. Fanni ja Mona tarhaavat yhdessä, ja Fanni on aina tiedetty tosi läheisriippuvaiseksi kaverista. Monakaan ei ole mitenkään tunnettu lehmänhermoistaan mitä tulee trailerissa seisomiseen. Tämän takia välttääksemme ylimääräisen kolistelun kopissa, otimme Monan ulos samaan aikaan kuin Fannin, joka hyppäsi yhden aikaisemman luokan ennen meitä. Ja voi sitä huutoa ja hätää. Fanni huusi kokoajan kurkku suorana ollessaan muualla ja Mona tietenkin kuuli kaverin hirnumisen ja vuorostaan joko vastaili välillä tai hötkyili muuten stressaantuneen oloisena. Monaa piti välillä vähän komentaakin kun se ei olisi halunnut seistä paikallaan satulointia ja suojien laittoa varten, mutta lopulta sen hoitaja pystyi kuitenkin taluttamaan sitä käsihevosalueella aika löysällä narulla ja saattoipa pieni poniini välillä vähän hengittääkin. Loppujenlopuksi kaverista erossa oleminen on paljon vaikeampaa Fannille vaikka se on jo kokenut konkari, se on ollut samanlainen nössö aina mutta toisaalta hieman hitaana ja laiskana heppana sille tekee ihan hyvää että se on vielä normaalia skarpimmassa ja säpäkämmässä mielentilassa.
Huomasin jo ensimmäisen luokan verryttelyssä, että olin tehnyt jo aiemmin tällä viikolla yhden melko perustavanlaatuisen virheen - nimittäin jättänyt Monan klippaamatta! Voi taivas varjele että se hikosi siellä lämpimässä maneesissa, vaikka ei tehty juuri mitään. Toki asiaan vaikutti myös jännittynyt mielentila. Mona on vähän arka ja nuoren hevosen tapaan sillä on ollut taipumusta yrittää poistua paikalta jos esimerkiksi joku tulee kauhean läheltä vastaan tai laskeutuu esteeltä jostain ihmeellisen lennokkaasta hypystä alas. Siksi olen alusta asti sen koulutuksessa kiinnittänyt asiaan huomiota ja yksinkertaisesti ollut tosi määrätietoinen sen suhteen, että totutan sen myös kulkemaan läheltä muita hevosia kaikissa askellajeissa ilman, että se loikkaa tai väistää jonnekin. Nykyään Mona onkin ihan pätevä tässä, eikä mua pahemmin hirvitä ratsastaa sen kanssa vähän villimmässäkin verryttelyssä, mutta eihän se nyt varsinaisesti edistä hevosen rentoutumista että kaikki meinaa törmäillä toisiinsa. En toki itsekään ole täydellinen; yhden kerran Mona säikähti kulmassa maneesin reunalla olevaa pientä pinkkiä sokeripalaa ja väisti sisäpohkeen läpi suoraan linjalle okserin taakse. Onneksi ketään ei ollut just tulossa okserilta! Muuten selvittiin aika hyvin kommelluksitta.
Alla ensimmäinen rata joka hypättiin metrin korkeudella. Pahoittelen kovasti videoiden laatua, ne on kuvattu kännykällä eli ei kai muuta oikein voikaan olettaa! Jossain siellä kuitenkin pitäisi näkyä hevonen ja jotain esteitä!
Jos joku sattui heti alkuun katsomaan videot ennen tekstin lukemista, niin huomasi jo ennen tätä minun kirjoitustani, että vaikka rata oli molemmissa luokissa sama, olivat suoritukset kuin yö ja päivä. Ollaan valmentajan kanssa keskitytty (tai valmentaja ainakin on keskittynyt, minä vielä joskus pinnistelen) hidastamaan rytmiä rauhalliseksi, että pikku hiljaa päästäisi siitä kasvattamaan Monan suppeaa ja tikittävää liikettä suuremmaksi. Sehän nyt ei vieläkään ole meille mikään itsestäänselvyys, ja oikeastaan päästään edelleen vaan keskittymään siihen rauhallisuuteen ja kiireettömyyteen. Tässäkin radalla se sitten tuli esiin silmiinpistävänä hitautena. Aikavirheisiin meillä oli onneksi lupa, vaikka virhe ei oikeastaan tullut edes siitä että ratsastin niin hitaasti, vaan siitä että kohelsin täydellisesti reitin nelosesteeltä sarjalle. Omaa kokemattomuuttani arvioin kaarteen esteiden välistä aivan väärin ja yritin sitten lähteä kiertämään muita siinä lähellä olevia esteitä. Tuli vielä kommunikaatiovirhe Monan kanssa, se kun luuli että oltiin menossa sinikeltaiselle krafft-esteelle, ja mutkiteltiin ihan miten sattui. En arvostele ratamestaria enkä rataa, vaan tarkoitan tällä sanomisellani, että minun ja Monan tarkoitukseen rata ei ollut hyvä. Olisi tietenkin pitänyt arvata tämä itse, kun kyseessä oli kuitenkin aikaratsastusluokka, ja ollaan juuri siirrytty ulkoa sisään. Monalle olisi sopinut paremmin rata, jossa olisi ollut myös luontevia vaihtoehtoja, joilla olisi saanut otettua vähän enemmän tilaa. Nyt kun päädyttiin tarkoitetusta reitistä ohi, oikein hävettää mitä tuli kohellettua tuolla esteiden ympärillä. Seinän viertäkään en halunnut mennä, koska Mona hyppäisi mielellään pois päin seinästä, enkä halunnut lietsoa tätä ominaisuutta entisestään ratsastamalla ulospäin seinältä suoralle linjalle.
Tuloksena kuitenkin 1 aikavirhe ja vain hieman puomeja kolauttaen maaliin. Omalta osaltaan meidän hitauteen vaikutti myös se että Monaa aina jännittää ekan kerran radalla, mutta täytyy edelleen muistaa juhlia sitä, että siinä misse vielä viime kaudella kiellettiin 80cm radalla toisella esteellä ulos, nyt sillä ei edes jännittyneenä kävisi mielessäkään mennä muualle kuin esteelle jonka sille osoittaa. Omintakeisestä tyylistään huolimatta se taitaa kuitenkin tykätä hommasta! Se on niin kauhean miellyttämisenhaluinen - ja täytyy hämmästellä, että miten se tietää kilpailuissa painaa korvat tötteröllä minkä tahansa kauhujen esteen yli, mutta kotona se yrittää pöllöpäivinä kadota paikalta kun se näkee edessään yksinkertaisen ristikon tai kavaletin. Tai puomin. Ei näitä voi ymmärtää. 😄
Toisella radalla oli jo selvästi enemmän tekemisen meininkiä. Mona eteni hieman paremmin kun se oli jo rentoutunut, mutta toisaalta se oli myös aika väsynyt. Huomasin jo verryttelyssä että se painoi tavallista enemmän kädelle varsinkin ennen estettä, ja teki vähän jotain ylimääräisiä mutkitteluja sekä ennen että jälkeen hypyn. Otin vain kolme pikkuruista ja helppoa hyppyä toisessa verryttelyssä, yhden pystylle n 80cm ja kaksi okserille, n 80 ja 90cm luulisin. Radalla väsymys kuitenkin tuntui. Nyt kun katson videota niin se ei ehkä näytä ihan samalta miltä se satulaan tuntui. Ongelma oli siis se ettei Mona vastannut oikeastaan ollenkaan sisäpohkeeseen kuten yleensä, ja mulla oli ongelmia saada se pysymään suorana esteiden jälkeen. Tuntui että jokaiseen kaarteeseen ja mutkaan oltaisi kaaduttu, ja että meno olisi näyttänyt suorastaan ihan holtittomalta. Noh videolla se näyttää siltä kuin en malttaisi ratsastaa kaarteita huolella.
Hypyt olivat ihan sujuvia, oli hyviä ja huonoja. Viimeiselle esteelle tuli varmasti huonoin lähestyminen, meillä molemmilla radoilla kaarteessa jäi laukka hiipumaan, eikä onnettomasta ja ponnettomasta laukasta oikein ollut mitään varaa ratkaista mihinkään. Niin että siinä sitten istuin ja olin että juu pohjaan tulee. Vähän tylsä lopettaa rata sellaiseen hyppyyn mutta such life. Noita puomeja vähän ihmettelin, mutta laitetaan väsymyksen piikkiin. Kolautuksiin oli molemmilla radoilla paljon parempi selitys, mutta puomit olivat läpi radan tiukassa, tippuivat vasta kun hyppäsi läpi 😊
Seuraavat kisat meillä tulee olemaan vasta syssymmällä, ehkä marraskuun puolella. Kattellaan miten meillä hommat sujuu. Jokatapauksessa jatketaan harjoituksia! Kiitos vielä tässä kaikille apukäsille ja asianomaisille jotka jeesas taas kisoissa ja niitä ennen.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti